_________________________________________________

_________________________________________________

maanantai 2. helmikuuta 2015

Stage 7. Guerguerat Bou Lanoar ( No mans land..)

Tämä pätkä on erikoinen ja hermoja raastava odottelun ja ihmettelyn sekoitus. Mauritanian raja on kärsivällisyystesti.. Passeja käytetään viidellä luukulla, lappuja täytetään ja ja mikaan ei etene. Le General uniformu on yleisin vaate.

Armeija on joka paikassa valvomassa. Fische? Sitä kysytään jatkuvasti seuraavan viikon ajan.



Päivä on kuuma ja aloitettiin kardaanin vaihdolla. Ei se rikki ollut, mutta ristikko oli ja hiekkakuopalla rajaparkissa ei isoja voi tehdä :)

Rajaluukuilla kysellään lahjuksia ja ensimmäisen kerran kuulen "petit cadeau" sanat ja koko Mauritanian sitten koko ajan.. Jotain pientä mulle.. Meillä on viranomaisille teetä ja huonoja mainoskyniä. Jos oikein intti, niin voitiin antaa hieno sininen  70-luvun ruotsin armeijan talvilakki :) Näistä riittikin hauskaa koko matkalle. Läpät oli heti auki ja porukka viipotti ihmeellisessa Hessu Hopo tyylissä :) Uusi muoti valtasi länsi-Afrikan tällä reissulla :)

Tunteja ja tunteja myöhemmin päästiin pois Lansi-Saharasta.. Siis maasta vasta pois :)

Rajaporukka toivotti onnea ja puisteli päätä.. Siis Afrikkalaiset toivotti onnea. Mihinkähän tässä ajellaan??

NO MANS LAND

"No Mans Land" on alue Marokon hallitseman alueen ja Mauritanian välissä oleva kaista mika ei ole kenenkään ja siellä ei ole kansalaisuuta, lakia eika viranomaisia. YK näennäisesti valvoo sitä, mutta ei kyllä nähty ketään YK:n ihmista missään.





Paikka on varmasti erikoisin missä olen käynyt. Mad Max tulee mieleen palaneista auton raadoista,  romusta ja savusta. Ihme ryysyläisiä repii osia romuista ja autojen kilpiä lojuu maassa. Vakuutuspetosten autot on siis Italiasta ja Ranskasta täällä...Tietä ei ole ja reitti on pahempi kuin Pinsion offroad-puisto.. Uralta ei ole syytä poistua, koska maastossa on miinoja. Yölla täällä ei ole syytä olla ja auton on syytä kestää. Pysähtyä ei kannata, koska heti pieneksi tauoksi kuvaa varten ilmaantuu lommoinen Mersu jostain ja autollinen "kauppamiehia". Reitti pois sieltä maksaa 10 euroa. Ei tule kauppoja, tästä paikasta kylla jollain pääsee pois. Meitä seuraa ruotsalaisten Falcon, kun eivät hyvästä syystä halua yksin ajella tuolla. Koko reissun muuten ajellaan yhdessä eri maalaisten kanssa (ei unkarilaiset, jotka ajaa omissa sakeissa). Läpi päästään ja sitten on Mauritania puoli. Heti huomaa etta meno on jo erilaista. Aseita on enemmän ja tiukempaa asennetta.

Lisää odottelua ja leimailua ja sormenjälkiä ja lahjuksia, mitä ei anneta. Lakkaan tyystin ymmärtamästa ranskaa näiden kenraalien kohdalla. Ei vaan ymmärrä mitään vaikka kaveri alkaa hermostua kun lahjuksia ei tule :) Lapsille, naisille ja ihan vaan tien vieressa ihmetteleville kyllä kaikka annataan ja vielä mielellään, mutta armeijaa ei viitsi alkaa ruokkia..

MAURITANIA

Mauritanian puoli on lievästi sanottuna erikoinen elämys.. Hökkeleitä ja aaltopeltikoppeja.. Köyhää. Marokossa käyneet ei ole vielä nähneet Afrikkaa. Ne jopa sanoivat että ovat enemmän eurooppalaisia kuin eteläiset naapurinsa. Kokeman perusteella voi tähän varauksella yhtyä. Arabit asuu pohjoisessa ja muita heimoja etelässä.
Korjaamon pihalla oli pari konetta jonossa.

Ravintola Mauritaniassa.. Sitä alkaa laskea montako purkkia tuli Lidlistä mukaan sitä stroganoffia..


Seuraava yllätys on tv-kuvista tutut pick-up Hiluxit lava täynnä mustissa huiveissa olevia synkän näköisia jannuja AK47 kanssa. Yhdellä on sinko (samanlaisia, kuin Black Hawk down-elokuvassa).. Onkos nämä hallituksen escort meille vai palkkasotilaita? Niin tai näin nämä jannut on jossain menossa ympäristössä koko pohjoisen osan Mauritaniaa ja etelän off pätkilla satunnaisesti. Kaikkeen tottuu ja niin myös siihen että pimeässä leirissä kuulee näiden mutinan mutta ei näe itse tyyppejä.. Niin kuin kirjoitin elämys tämäkin :)

Apuna vai ei?.. Sinkoja ja AK47 mukana.. Mikäs meitä täällä odottaa..


Ensimmäinen hyväntekeväisyyskohde on koulu rajan takana. Melkoinen show alkaa kun suomailaisten autoista aletaan jakaa kynia, vihkoja ja koulutarviketta. Meillä on rajallisesti kyniä, koska keskityimme nyt tietokoneisiin. Ilo on ylimmillään ja vihkoja vertaillaan. Ehkä tässä oli jotain järkeä kuitenkin :)




Leiri on pehmessä hiekassa keskellä ei mitaan. Sotilaat lonniin reunoilla rynkkyjen kanssa.


Tähän näkyyn tottuu oudon pian..

Iltapuuhia leirissä

Roffe ja Rudger pitää jelpata leiriin. 2-vetoiset olivat jääneet tien varteen ja armeija halusi ne turvalliuuden vuoksi pois sieltä..

Leppoisa ilta ja järjestäjamaan sankarit intoutuu huutamaan noutiolla siihen malliin etta suomalaiset voi olla ihan rauhassa huolensa kanssa että ei osata käyttäytyä.. Sama meno on ollut startista maaliin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti