_________________________________________________

_________________________________________________

torstai 12. helmikuuta 2015

Stage 12. Kiffa - Diema (Mali)

Seuraava pätkä on taas rallin neronleimaus. Aamulla ylös ja melkoinen matka tietä ja rajan ylitys Maliin. Olkaa kolmelta Malissa, koska kylä ja hallitus järjestävät juhlat Diemassa.. Jep..

Kello kolme me ollaan Mauritanian rajalla ja sama pelleily jatkuu. Unkarilaiset etuilee jonossa ja on todella kuuma seisoskella. Generaali on yllättäen vailla lahjuksia ja yhtä yllättäen ei puhuta ranskaa.. Kaverilla hermo kireällä ja me levitellään käsiä.. Ei ne nyt muuta voineet, kuin antaa passit takaisin ja matka jatkuu Maliin :)

Malissa muuttuu taas meininki. Rentoa musiikkia ja iloisia ihmisiä. Hyvä, hienoa koska Mauritania alkoi viedä ilon koko touhusta. Pummaamista ja lahjuksia.

Passit pitää viedä savihökkeliin ja täytellä lappuja. Ei jonoa ja hyvä meiniki. Tosin kaveri vinkkaa vielä Ebola-tarkastukseen! Jaa, niin mihin.. Ei me nähdä kuin pari hökkeliä ja Unicefin mainos-juliste. Hetken kun pyöritään, niin huomataan pari jannua hazard-puvuissa parin puun alla :) Ebola-check on siis täällä. Kuumemittarilla lämpö ja maahantulo sallittu. Onneksi flunssa on hellittänyt (tämä tuli varmaan Pajeron vuotavan koelaudan takia. Koko matkan on puhaltanut kylmää ilmaa jaloille). Kuumeisena en suosittelisi menoa ebola-alueelle.. Jos joutuu sairaalaan voi olla ehkä parhaat mahdollisuuden koskaan saada joku ongelma..

Viimeinen tarkastus ja ollaan viimein Malissa 7600km ajon jälkeen.. Pientä viivästystä kuitenkin tuo edestä juokseva Mauritaniassa nähty saksalainen kaveri. Kaveri sanoo ensin saksaksi, että kerro tälle sotilaalle, että me ollaan rallin mekaanikkoja. Parin sekunnin miettimisen jälkeen selitän jo ranskaksi uniformu-tyypille, että kyllähän nämä on mekaanikkoja. En tiedä mikä ongelma ryhmällä on, mutta ei tänne ketään jätetä pulaan. Tutustuin näihin raja-odottelussa, kun luulin niitä murteen perusteella itävaltalaisiksi ja olivat sitten Baijerista, mikä selitää erehdyksen. Uniformu tyypillä alkaa olla hermo kireällä ja meuhkaa jotain kovista seurauksista ja puuttuvista rallin passeista ranskaksi ja hyväksi koettu "en puhu ranskaa" ei toimi.. Seuraavaksi kaveri selittää jo minulle että meitä seurataan satelliiteilla ja kaikki on tiedossa. Niin just.. Oui oui mösjöö, Näillähän on satoja satelliitteja pyörimässä ilmassa. Keep calm and smile :) Paras vinkki kaikille vaikka olisi tiukkakin tilanne. Meidät huidotaan jatkamaan matkaa ja saksalaisille huudellaan vielä saksaksi hyvät matkat ja että toivottavasti sotku selviää. Useat kielet on hyväksi, kun setvii tilannetta rajoilla :)

Matka jatkuu Diemaan ja matkalla koitetaan selvittää mitä papereita tarvitaan. Rallin porukkaa on yhdellä hallituksen tarkastusasemalla ja kukaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei tämäkään uutta. Ei tehdä mitään :) Aseistus on taas pykälää rajumpaa ja lavoilla on 50 cal. konekiväärit ja sotilailla kypärät ja luotiliivit. Kahnaus rajalla Mauritanian kanssa on ilmeisesti syynä. Raja kiellettiin ylittämästä aluperäistä reittiä maastossa. Tosin tätä ei kaikki kuulleet ja Bamakossa oli porukkaa, jotka tuli pusikon kautta maahan....

Pajerosta häviää pimeällä jarrut.. Hienoa.. Kameleita, aaseja ja kärryjä pitkin teitä ja auto pysähtyy vähän miten sattuu tai ei pysähdy. No ei tässä kiire enää ole, kun kello on seitsemän ja juhlat oli päivällä. Tai niin sitä luulisi :)

Ja taas ajetaan pimeällä, tästä alkaa tulla normaali päivä. Kaunis auringonlasku kuitenkin!


Kun päästään leiriin Diemaan illalla on siellä kunnon juhlat käynnissä ja kymmeniä muksuja juoksee ympärillä. Porukkaa on paljon ja normaaliin tyyliin ei leiriin enää mahdu (pävän sekoilu numero kolme) Tämän takia tänne kuitenkin tultiin. Tapaa paikallisia ja nähdään ihmiset kenelle apua on tuotu. Pam Young (La femme anglais) on hauska englantilainen nainen ja vipittömän iloinen tietokoneista ja kaikesta avusta mitä tuodaan paikalle. Ilo on ylimmillään ja tanssiesityksiä on pitkin iltaa. Musiikit on kuin Tartsan elokuvasta ja ollaan sellaisessa Afrikssa, miksi sen muksuna kuvitteli :) Toinen odotettu muutos on, että täältä saa kylmää olutta! Malissa tehdään olutta ja sitä saa myydä.

Paikalliset on uteliaita ja hauskoja ihmisiä. Koitan saada kameraa toimimaan ja hetkessä huomaa, että toimitusta seuraa tusina lapsia ja aikuisia. Mikään ei häviä auton ympäriltä, ellei sitä jollekin anna. Tavaroiden jakaminen on jo osa mukavaa päivärutiinia. Kaikki, mitä ei enää tarvitse rallissa annetaan pois. Mukana tuotuja kyniä on taskut pullollaan lapsille. Sitä on tullut rahaa työnnettyä aika moneen turhaankin asiaan joten pitänee hiukan miettiä miten ihmisiä voisi auttaa ilman isoja yksityisiä firmoja/järjestöjä. Täällä saisi homman kyllä heti opettajana, kun tuo ranska olisi ihan karvan parempaa.. :) Niin ja ei nämä muutoin puhu kaikki sitäkään, vaan bambaraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti