Kun nyt ilman tappiota ja vaurioita selvisi maaliin ja kotiin, niin paljonkin! uskomattomia kokemuksia, hauskoja hetkiä ja vaikeuksia. Kaikkea mistä hyvät seikkailut on tehty. Kukaan ei kuollut, tai loukkaantunut vakavasti. Tietysti matkalla oli kolareita, ongelmia, sairastumisia ja ties mitä, mutta ei tällaista retkeä kannata kuvitella tekevänsä ilman että mitään sattuu. Terve järki, on peräänkuulutettu kaikissa matkailuohjelmissa ja ohjeissa auttaa. Ei ehkä kannata mennä Bamakoon ajelemaan yöllä, kun siellä kaapataan ihmisiä ja autoja. Mauritaniassa ei kannata ajella yksin yöllä, tai olla oikeastaan missään yksin. Oluet voi juoda kotonakin, eikä maassa missä se on erikseen kielletty. Tervettä järkeä..
Täysin riskiä vailla ei ole mikään, joten ei tämäkään. Soputumalla selviää ja tilanteen mukaan menemällä. Ei voi mitenkään varautua kaikkeen, mutta voi sanoa, että työkaluja ja osia käytettiin (paitsi toinen laatikko), sekä lainattiinkin tavaraa. Muilla sama erityisesti Jeepin porukka käytti kaikki osat mitä oli mukana, eli suunnitella voi etukäteen. Jos ei osaa tehdä autolle mitään en suosittelisi lähtöä lainkaan. Mikään auto ei ole niin varma, ettei jotain hajoaisi. Uusia LandCruisereita, Tuaregeja, Porscheja ja Nissaneja on ollut pelti pystyssä ja jossain savimajassa on kuulemma Cayennen nahka-recarot tuoleina ja navikaattori koristeena tällä hetkellä.
Mitä tekisi toisin... Parempi auto (lahjoitettavaksi, tai myytäväksi sopiva. Ei sähkövimpainauto, vaan jokin maastoon tehty..) ja vähemmän tavaraa. Yöt on kylmiä ja perillä on kuumaa. Ruuat mukaan, jos ei halua ostaa mersun katolta lampaan raatoa ruuaksi.. Kamerat suojaan ja puhdistusaineita joka lähtöön auto täyteen. Paljon kaikkea pientä annettavaa lapsille mukaan. Sandaaleja, t-paitoja, kyniä, vihkoja, lippiksiä yms. Jotain romua lajuksiksi viranomaisille. Ei hyvä, mutta vaikeaa on jos ei pelaa paikallisten säännöillä.
Sloboa on pitkin matkaa ja sen jälkeen kehuttu, mutta hienon elämyksen on saanut aikaaan ja kohtuullisen turvallisen olosuhteet huomioiden. Kiitokset järjestäjille ja muille osallistujille. Samoin kaikille sponsoreille ja reissussa avustaneille!
Kannattaa osallistua, jos edellä luettu on kiinnostavaa ja ei ole taipumusta viihtyä hotellin baarissa koko lomaa :)
_________________________________________________
torstai 12. helmikuuta 2015
Bamako - Casablanca - Pariisi - Helsinki
Aamulla nähdään yksi unkarilainen nainen bussista ja illan kauhutarinan kuultua naurattaa taas; Slobon juhlat.. :) Ei missattu mitään ja unkarilaiset olivat yöllä hoitaneet homman kotiin mallikkaasti :) Yksi oli jopa istumassa aamulla hotellin sisäpihalla.. Tässä alkaa jo haluta kotiin.. Säätäminen, pöly ja väsymys alkaa ottaa voittoa.
Päivä kuluu auton myynnissä fixerin kanssa ja minä kirjoittelen blogia tauon jälkeen hotellilla. Myyminen menee afrikkalaiseen tapaan ja Juha istuu arabin kotona monta tuntia teetä hörppien ja kaverin välillä rukoillessa.. Tämä alkaa olla kai jo ihan normaalia touhua.
Illasta syödään koko suomalaisella ryhmällä hauskoissa merkeissä. Lento lähtee puoli kaksi yöllä. Ebola-checkejä ja YK:n väkeä kentällä ja silmät kiinni...
Pariisi vaikuttaa loistavasti järjestetyltä paikalta ja CDG mahtavalta kentältä. Vaatimuksen on rallin aikana tippuneet sopivalle tasolle ja pääasiassa haluaa vain päästä kotiin suihkuun ja nukkumaan.
Päivä kuluu auton myynnissä fixerin kanssa ja minä kirjoittelen blogia tauon jälkeen hotellilla. Myyminen menee afrikkalaiseen tapaan ja Juha istuu arabin kotona monta tuntia teetä hörppien ja kaverin välillä rukoillessa.. Tämä alkaa olla kai jo ihan normaalia touhua.
Illasta syödään koko suomalaisella ryhmällä hauskoissa merkeissä. Lento lähtee puoli kaksi yöllä. Ebola-checkejä ja YK:n väkeä kentällä ja silmät kiinni...
Pariisi vaikuttaa loistavasti järjestetyltä paikalta ja CDG mahtavalta kentältä. Vaatimuksen on rallin aikana tippuneet sopivalle tasolle ja pääasiassa haluaa vain päästä kotiin suihkuun ja nukkumaan.
Stage 14. Bambara - Bamako (Maali)
Viimeinen pätkä on neljä tuntia off-roadia isommalle tielle ja siirtymä Bamakoon. Päivä on loppujen tavaroiden jakamista pitkin kyliä ja leppoisaa kurvailua. Autot näyttävät kestävän maaliin ja Pajerossa on jarrut kunnossa.
Juha törkkää yhdessä kylässä työkalupakin paikallisen korjaamon nököisen pihan edessä seisovalle porukalle ja Poti perästä hitsauslaitteet samalle sakille. Ihmetys on kohtuullinen, mutta huomaa että työkalut tulevat tarpeeseen. Lapiot, kirveet ja muut roinat löytävät myös uudet omistajat. Teltta jää sinne myös ja loput keittimet. Maaliviiva häämöttää.
Kamera on rikki.. Kaikki linssit ja runko jumissa pölyn vuoksi.. Voi .... ! Dubaissa meni entiseksi pokkari nyt järkkäri. Hiekka ei sovi kameroille.
Pölyä on joka paikassa.. Taskuissa, makuupussissa, autossa, vaatteissa, ihossa ja silmissä..
Bamakossa!
Saapuminen maaliin on hieno hetki! Päästiinhän sitä perille, vaikka siihen ei ihan kauhean moni uskonut ennen starttia : ) Paikalla messukeskuksella on paljon väkeä ja hallituksen edustajia. Tämä onkin aika tärkeä asia paikallisille, koska juhlallisuuksissa on ministereitä enemmänkin ja Slobo pitää puheita.
Paikalliseen tyyliin maaliportti ei koskaan saavu Maliin ja bändi on kolme tuntia myöhässä. Huomaan, että ketään ei ole paikalla kun yksi ministeri kiittelee vieraita mikkiin.. normaalia touhua..
Kaikki suomalaiset pääsee perille ja vielä ajamalla! Hieno juttu ja hauskaa on ollut koko matkan ajan.
Alunperin ajatus oli lahjoittaa auto jollekin yhteisölle perillä. Pajero on saanut aikamoista kyytiä ja osia on jäänyt matkalla, hajonnut ja viritelty siinä määrin, että ei tällaista laitetta voi kenellekkään lahjoittaa. Jarrut on hiukan niin ja näin, startti jumittaa ja runko on hypyistä mutkalla. Sisälokasuoja jäi Saharaan ja kattoteline Bambaraan yhteen puun oksaan.. Se pitää siis myydä, tai jättää jollekin avaimet. Ensimmäinen osataja lupaa hyvät rahat, mutta ei näistä tiedä. Toyotan, tai Mersun olisi myynyt 10 minuutissa ja Patrolkin menee kaupaksi rynnäkkökiväärikaverille :) Tosin se leikkaa 800m päässä kiinni, mikä kuullaan seuraavana päivänä.. Ei hyvä jos ostajalla on AK47..
Me lähdetään hotellille, mikä onkin yksi harvoista etukäteen varatuista. Ongelma on, että sitä ei löydä google, tai muukaan meillä oleva kartta.. Paikalla mihin kartta näytti ei ole hotellia ja ei sinne kyllä haluaisi jäädäkään.. Sanotaanko, sinne ei ole syytä jäädä kenenkään ulkomaalaisen. Kysyvä ei tieltä eksy ja jalkaudun kyselemään paikallisilta hyvällä ranskallani missä ollaan. Jo olisi ollut ihme jos kartta olisi ollut tuttu ja joku olisi siellä tiennyt jonkun hotellin.. Hetken päästä löytyy nuorempi kaveri ja puhun sen autoon näyttämän reitin perille. Ei tämäkään reittiä tiedä, mutta osaa kysyä sentään. Hoteli on saatujen tietojen niin kaukana, että kaveri ottaa moponsa ja lähtee ajamaan edellä. Onneksi hotelli on lopulta ihan asiallinen ja parkki on aidattu sisäpiha. Alue ei ole juuri edellistä hienompi. Hotelia pitää rankalainen nainen ja asiat alkaa järjestyä. Rahaa, auton myyminen ja ruokaa illalla. Loppujuhlat jää väliin. Ollaan nähty menoa jo tarpeeksi ja liikkuminen Bamakossa ei houkuta. Autolla ei voi mennä, koska autokaappuksia on ollut ongelmaksi asti. Taksi ei myöskään houkuta, kun ei ne löydä edes tätä hotellia. Jäädään nukkumaan ja syömään hotellille.
Nauravia ja hurraavia lapsia ja aikuisia riitti koko rallin matkalle
Asumukset on melko perusteissaan, mutta kuitenkin mielyttävämmän oloisia, kuin Mauritanian öljytynnyrirakennukset.
Juha törkkää yhdessä kylässä työkalupakin paikallisen korjaamon nököisen pihan edessä seisovalle porukalle ja Poti perästä hitsauslaitteet samalle sakille. Ihmetys on kohtuullinen, mutta huomaa että työkalut tulevat tarpeeseen. Lapiot, kirveet ja muut roinat löytävät myös uudet omistajat. Teltta jää sinne myös ja loput keittimet. Maaliviiva häämöttää.
Kamera on rikki.. Kaikki linssit ja runko jumissa pölyn vuoksi.. Voi .... ! Dubaissa meni entiseksi pokkari nyt järkkäri. Hiekka ei sovi kameroille.
Pölyä on joka paikassa.. Taskuissa, makuupussissa, autossa, vaatteissa, ihossa ja silmissä..
Bamakossa!
Katsottiin, että ollaanpas täällä hienoissa rallin vuoksi, mutta olivatkin häät :) Sotilaat varmaan meidän vuoksi..
Saapuminen maaliin on hieno hetki! Päästiinhän sitä perille, vaikka siihen ei ihan kauhean moni uskonut ennen starttia : ) Paikalla messukeskuksella on paljon väkeä ja hallituksen edustajia. Tämä onkin aika tärkeä asia paikallisille, koska juhlallisuuksissa on ministereitä enemmänkin ja Slobo pitää puheita.
Hallitus saapuu paikalle
Andrew G. Szabo ; rallin promottori pipossaan
Kulttuuriministeri pitää puhetta
Paikalliseen tyyliin maaliportti ei koskaan saavu Maliin ja bändi on kolme tuntia myöhässä. Huomaan, että ketään ei ole paikalla kun yksi ministeri kiittelee vieraita mikkiin.. normaalia touhua..
Kaikki suomalaiset pääsee perille ja vielä ajamalla! Hieno juttu ja hauskaa on ollut koko matkan ajan.
Pajero, Patrol (the Beast), Koppi ja oikealla Jeep. PERILLÄ!
Alunperin ajatus oli lahjoittaa auto jollekin yhteisölle perillä. Pajero on saanut aikamoista kyytiä ja osia on jäänyt matkalla, hajonnut ja viritelty siinä määrin, että ei tällaista laitetta voi kenellekkään lahjoittaa. Jarrut on hiukan niin ja näin, startti jumittaa ja runko on hypyistä mutkalla. Sisälokasuoja jäi Saharaan ja kattoteline Bambaraan yhteen puun oksaan.. Se pitää siis myydä, tai jättää jollekin avaimet. Ensimmäinen osataja lupaa hyvät rahat, mutta ei näistä tiedä. Toyotan, tai Mersun olisi myynyt 10 minuutissa ja Patrolkin menee kaupaksi rynnäkkökiväärikaverille :) Tosin se leikkaa 800m päässä kiinni, mikä kuullaan seuraavana päivänä.. Ei hyvä jos ostajalla on AK47..
Me lähdetään hotellille, mikä onkin yksi harvoista etukäteen varatuista. Ongelma on, että sitä ei löydä google, tai muukaan meillä oleva kartta.. Paikalla mihin kartta näytti ei ole hotellia ja ei sinne kyllä haluaisi jäädäkään.. Sanotaanko, sinne ei ole syytä jäädä kenenkään ulkomaalaisen. Kysyvä ei tieltä eksy ja jalkaudun kyselemään paikallisilta hyvällä ranskallani missä ollaan. Jo olisi ollut ihme jos kartta olisi ollut tuttu ja joku olisi siellä tiennyt jonkun hotellin.. Hetken päästä löytyy nuorempi kaveri ja puhun sen autoon näyttämän reitin perille. Ei tämäkään reittiä tiedä, mutta osaa kysyä sentään. Hoteli on saatujen tietojen niin kaukana, että kaveri ottaa moponsa ja lähtee ajamaan edellä. Onneksi hotelli on lopulta ihan asiallinen ja parkki on aidattu sisäpiha. Alue ei ole juuri edellistä hienompi. Hotelia pitää rankalainen nainen ja asiat alkaa järjestyä. Rahaa, auton myyminen ja ruokaa illalla. Loppujuhlat jää väliin. Ollaan nähty menoa jo tarpeeksi ja liikkuminen Bamakossa ei houkuta. Autolla ei voi mennä, koska autokaappuksia on ollut ongelmaksi asti. Taksi ei myöskään houkuta, kun ei ne löydä edes tätä hotellia. Jäädään nukkumaan ja syömään hotellille.
Stage 13. Diema - Bambara
Aamu kuluu mukavasti, kun eri tiimit tuo lahjoituksiaan paikalle ja rallin väki pystyttää radioasemaa naisille. Se ei tule afrikkalaiseen tapaan valmiiksi, kun osat on hävinneet matkalla.. Nyt radio taitaa jo toimia, kun akut ja muut puuttuvat osat on saatu Diemaan.
Suomalaisilla on lääkkeitä, koulutarvikkeita ja meillä tietokoneita. Niillä saadaan ainakin neljään kouluun tietokoneopetus. Matkan tarkoitus alkaa konkretisoitua kivalla tavalla. Tämä avustus-harjoittelu ei ole lainkaan hullumpaa touhua. Ennemmin näin, kuin jonkin 70% potista kuluttavan megajärjestön kautta!
Päivän pätkä on off-road Bambaran luonnonpuistoon. Ei pitäisi olla lainkaan paha siirtymä ja muutoinkin on jo loppusuoran tuntua ajamisessa. Pätkän ongelma on 2m maksimikorkeus ja Pajero on korkeampi.. Reitti seurailee vanhaa orja-tietä. Tällä alueella on kulkenut orjia satamaan. On ajatuksia herättävää istua puun juurella, mikä on varmaan ollut siellä jo aikana jolloin sen varjossa on istuskellut orjia.. Puut ovat valtavia. Toinen ajatuksia ja keskustelua herättävä asia on itse puut. Ilmeisesti Ebola on nyt levinnyt tällaisesta puusta sisällä leikkineeseen lapseen. Eli ei kannata isommin käpälöidä puita. Kilpaluokalle Slobo on keksinyt taskin ottaa itsestään kuva puun sisällä :) Sopii kuvaan..
Hiukan tämän jälkeen alkaa Jeep temppuilla ja sammuilla taas. Sitä odotellessa pidetään pieni piknik safari-tyyliin. Tämä alkaa etäisesti muistuttaa lomaa :) Kun päästään taas matkaan väistellään taas puita ja koitetaan pysyä kiemurtelevalla uralla. Ei ihan onnistunut ja Pajeron Saharassa lauennut kattoteline jää puunoksaan ja Pajero on nyt alle sen vaaditun kahden metrin rajan.. Ei noita lisävaloja oltaisi enää tarvittukaan. Nalle pelastetaan talteen ja romut siivotaan pois. Nalle on kokenut kovia.. lunta, sadetta, hiekkaa, tomua, piikkejä ja nyt 50 km/h törmäys puuhun :)
Ennen leiriä Jeepistä nähdään metsäpalo. Ei siinä mitään ja jatketaan leiriin missä onkin jo osa autoista. Rentoa kokkailua ja varusteita jaellaan paikallisille. Lapsille kyniä, vihkoja ja suklaata ja aikuisille leiritarvikkeita. Jaan loput ruuat, lääkkeet ja pesuaineet naisille (miehet ei ota pääsääntöisesti tavaraa vastaan). Päivän komediapätkät on paikalla kuvatut kokkiohjelmat (tätä ei pysty ilman videota selittämään ja ehkä hyvä niin :) ) ja takuuhauskat armeijan talvihatut :) Kaikilla on hauskaa, kun porukka heiluu läpät lepattaen sinisissä armeijahatuissa.. Homman kruunaa Patrollin väen muoviset viikinkikypärät kahden parimetrisen kaverin päässä! Näky on iltahämärissä nuotion loisteessa epätodellinen ja nauratta maha kipeänä. Myös paikallisia, joten aina parempi :)
Aurinko laskee aina melko hyvällä todennäköisyydellä aina samaan ilmansuuntaan. Paitsi tänään, kun vastakkaisessa suunnassa on oranssi loimotus. Menen rallin lääkäriautolle kertomaan, että noin normaalilla retkikomuksella tuo on metsäpalo. Mitenkään ei yllätä, että järjestäjän puupäät ei usko ja sanovat, että ei meinaa mitään... Slobo tulee vastaan ja sanoo että menee tutkimaan autolla asiaa. Vartin päästä on tiedotus ja leiri pitää laittaa kokoon ja lähteä tulen alta ajelemaan yöllä pölyssä..
Tästä tuli koko rallin huikein Slobo-suunnitelma.. Sovitulla radiokanavalla oli vain unkaria ja lopulta ei mitään keskustelua.. Pari tuntia ajelua naurettavassa pölyssä pimeällä.. Autoja ja pyöriä alkoi olla oikealla ja vasemmalla stopissa, koska tämä on hullua.. Parin tunnin päästä törmätään englantilaisiin ja israelilaisiin keskellä ei mitään. Porukalla päätetään jäädä yöksi parkkiin metsään, koska jatkaminen on typerää. Tosin metsä ei ole ihan kaikkein turvallisin paikka jäädä heilumaan yöllä.. Yön aikana Pete ja Lucas tulevat pyörillä samaan leiriin. Yö ja aamuyö on aika elämys. Ympärillä olevissa puissa kirkuu simpansseja ja lintuja. Aamun sarastuksessa lähden kameran kanssa metsään etsimään simpansseja, mutta ne häipyivät kauemmaksi kun aurinko nousi. Sääli, eläimiä ei ole täällä juuri näkynyt. Metsäpalo on ilmeisesti kohtuullisen suuri, koska siitä oli jo uutissakin aamulla. Paikallisille asia taitaa olla tuttu ja jotenkin muistan lukeneeni jostain että kylät on rakennettu siten, että ympärillä ei ole palavaa ja savi ei pala. Toivottavasti nähty porukka selvisi kylineen hyvin ja aamulla oltiin jo arjessa normaalisti. Ei kukaan paikallisista kovin huolissaan ollut.
La femme anglais - Pam Young Diemassa.
Suomalaisilla on lääkkeitä, koulutarvikkeita ja meillä tietokoneita. Niillä saadaan ainakin neljään kouluun tietokoneopetus. Matkan tarkoitus alkaa konkretisoitua kivalla tavalla. Tämä avustus-harjoittelu ei ole lainkaan hullumpaa touhua. Ennemmin näin, kuin jonkin 70% potista kuluttavan megajärjestön kautta!
Dieman keskusta
AK47-tyyppi, mihin törmätään vielä myöhemmin autokauppojen muodossa :)
Päivän pätkä on off-road Bambaran luonnonpuistoon. Ei pitäisi olla lainkaan paha siirtymä ja muutoinkin on jo loppusuoran tuntua ajamisessa. Pätkän ongelma on 2m maksimikorkeus ja Pajero on korkeampi.. Reitti seurailee vanhaa orja-tietä. Tällä alueella on kulkenut orjia satamaan. On ajatuksia herättävää istua puun juurella, mikä on varmaan ollut siellä jo aikana jolloin sen varjossa on istuskellut orjia.. Puut ovat valtavia. Toinen ajatuksia ja keskustelua herättävä asia on itse puut. Ilmeisesti Ebola on nyt levinnyt tällaisesta puusta sisällä leikkineeseen lapseen. Eli ei kannata isommin käpälöidä puita. Kilpaluokalle Slobo on keksinyt taskin ottaa itsestään kuva puun sisällä :) Sopii kuvaan..
Hiukan tämän jälkeen alkaa Jeep temppuilla ja sammuilla taas. Sitä odotellessa pidetään pieni piknik safari-tyyliin. Tämä alkaa etäisesti muistuttaa lomaa :) Kun päästään taas matkaan väistellään taas puita ja koitetaan pysyä kiemurtelevalla uralla. Ei ihan onnistunut ja Pajeron Saharassa lauennut kattoteline jää puunoksaan ja Pajero on nyt alle sen vaaditun kahden metrin rajan.. Ei noita lisävaloja oltaisi enää tarvittukaan. Nalle pelastetaan talteen ja romut siivotaan pois. Nalle on kokenut kovia.. lunta, sadetta, hiekkaa, tomua, piikkejä ja nyt 50 km/h törmäys puuhun :)
Ennen leiriä Jeepistä nähdään metsäpalo. Ei siinä mitään ja jatketaan leiriin missä onkin jo osa autoista. Rentoa kokkailua ja varusteita jaellaan paikallisille. Lapsille kyniä, vihkoja ja suklaata ja aikuisille leiritarvikkeita. Jaan loput ruuat, lääkkeet ja pesuaineet naisille (miehet ei ota pääsääntöisesti tavaraa vastaan). Päivän komediapätkät on paikalla kuvatut kokkiohjelmat (tätä ei pysty ilman videota selittämään ja ehkä hyvä niin :) ) ja takuuhauskat armeijan talvihatut :) Kaikilla on hauskaa, kun porukka heiluu läpät lepattaen sinisissä armeijahatuissa.. Homman kruunaa Patrollin väen muoviset viikinkikypärät kahden parimetrisen kaverin päässä! Näky on iltahämärissä nuotion loisteessa epätodellinen ja nauratta maha kipeänä. Myös paikallisia, joten aina parempi :)
Poti jakaa koulutarvikkeita ja ruuhkaksihan tuo menee
Ruåtsin armeija osallistuu talkoisiin :)
Bambaran-kieltä en osaa sanaakaan, mutta jotenkin tuli selväksi mihin käyttöön mikäkin pesuaine ja ruokatarvike on.
Aurinko laskee aina melko hyvällä todennäköisyydellä aina samaan ilmansuuntaan. Paitsi tänään, kun vastakkaisessa suunnassa on oranssi loimotus. Menen rallin lääkäriautolle kertomaan, että noin normaalilla retkikomuksella tuo on metsäpalo. Mitenkään ei yllätä, että järjestäjän puupäät ei usko ja sanovat, että ei meinaa mitään... Slobo tulee vastaan ja sanoo että menee tutkimaan autolla asiaa. Vartin päästä on tiedotus ja leiri pitää laittaa kokoon ja lähteä tulen alta ajelemaan yöllä pölyssä..
Kuva rallin sivulta. Kuulemma km/tunnissa etenevä pensaspalo, kuva leirin reunalta
Tästä tuli koko rallin huikein Slobo-suunnitelma.. Sovitulla radiokanavalla oli vain unkaria ja lopulta ei mitään keskustelua.. Pari tuntia ajelua naurettavassa pölyssä pimeällä.. Autoja ja pyöriä alkoi olla oikealla ja vasemmalla stopissa, koska tämä on hullua.. Parin tunnin päästä törmätään englantilaisiin ja israelilaisiin keskellä ei mitään. Porukalla päätetään jäädä yöksi parkkiin metsään, koska jatkaminen on typerää. Tosin metsä ei ole ihan kaikkein turvallisin paikka jäädä heilumaan yöllä.. Yön aikana Pete ja Lucas tulevat pyörillä samaan leiriin. Yö ja aamuyö on aika elämys. Ympärillä olevissa puissa kirkuu simpansseja ja lintuja. Aamun sarastuksessa lähden kameran kanssa metsään etsimään simpansseja, mutta ne häipyivät kauemmaksi kun aurinko nousi. Sääli, eläimiä ei ole täällä juuri näkynyt. Metsäpalo on ilmeisesti kohtuullisen suuri, koska siitä oli jo uutissakin aamulla. Paikallisille asia taitaa olla tuttu ja jotenkin muistan lukeneeni jostain että kylät on rakennettu siten, että ympärillä ei ole palavaa ja savi ei pala. Toivottavasti nähty porukka selvisi kylineen hyvin ja aamulla oltiin jo arjessa normaalisti. Ei kukaan paikallisista kovin huolissaan ollut.
Aaamu sarastaa ja simpanssit vielä huutavat puissa. Ei vain näy..
Stage 12. Kiffa - Diema (Mali)
Seuraava pätkä on taas rallin neronleimaus. Aamulla ylös ja melkoinen matka tietä ja rajan ylitys Maliin. Olkaa kolmelta Malissa, koska kylä ja hallitus järjestävät juhlat Diemassa.. Jep..
Kello kolme me ollaan Mauritanian rajalla ja sama pelleily jatkuu. Unkarilaiset etuilee jonossa ja on todella kuuma seisoskella. Generaali on yllättäen vailla lahjuksia ja yhtä yllättäen ei puhuta ranskaa.. Kaverilla hermo kireällä ja me levitellään käsiä.. Ei ne nyt muuta voineet, kuin antaa passit takaisin ja matka jatkuu Maliin :)
Malissa muuttuu taas meininki. Rentoa musiikkia ja iloisia ihmisiä. Hyvä, hienoa koska Mauritania alkoi viedä ilon koko touhusta. Pummaamista ja lahjuksia.
Passit pitää viedä savihökkeliin ja täytellä lappuja. Ei jonoa ja hyvä meiniki. Tosin kaveri vinkkaa vielä Ebola-tarkastukseen! Jaa, niin mihin.. Ei me nähdä kuin pari hökkeliä ja Unicefin mainos-juliste. Hetken kun pyöritään, niin huomataan pari jannua hazard-puvuissa parin puun alla :) Ebola-check on siis täällä. Kuumemittarilla lämpö ja maahantulo sallittu. Onneksi flunssa on hellittänyt (tämä tuli varmaan Pajeron vuotavan koelaudan takia. Koko matkan on puhaltanut kylmää ilmaa jaloille). Kuumeisena en suosittelisi menoa ebola-alueelle.. Jos joutuu sairaalaan voi olla ehkä parhaat mahdollisuuden koskaan saada joku ongelma..
Viimeinen tarkastus ja ollaan viimein Malissa 7600km ajon jälkeen.. Pientä viivästystä kuitenkin tuo edestä juokseva Mauritaniassa nähty saksalainen kaveri. Kaveri sanoo ensin saksaksi, että kerro tälle sotilaalle, että me ollaan rallin mekaanikkoja. Parin sekunnin miettimisen jälkeen selitän jo ranskaksi uniformu-tyypille, että kyllähän nämä on mekaanikkoja. En tiedä mikä ongelma ryhmällä on, mutta ei tänne ketään jätetä pulaan. Tutustuin näihin raja-odottelussa, kun luulin niitä murteen perusteella itävaltalaisiksi ja olivat sitten Baijerista, mikä selitää erehdyksen. Uniformu tyypillä alkaa olla hermo kireällä ja meuhkaa jotain kovista seurauksista ja puuttuvista rallin passeista ranskaksi ja hyväksi koettu "en puhu ranskaa" ei toimi.. Seuraavaksi kaveri selittää jo minulle että meitä seurataan satelliiteilla ja kaikki on tiedossa. Niin just.. Oui oui mösjöö, Näillähän on satoja satelliitteja pyörimässä ilmassa. Keep calm and smile :) Paras vinkki kaikille vaikka olisi tiukkakin tilanne. Meidät huidotaan jatkamaan matkaa ja saksalaisille huudellaan vielä saksaksi hyvät matkat ja että toivottavasti sotku selviää. Useat kielet on hyväksi, kun setvii tilannetta rajoilla :)
Matka jatkuu Diemaan ja matkalla koitetaan selvittää mitä papereita tarvitaan. Rallin porukkaa on yhdellä hallituksen tarkastusasemalla ja kukaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei tämäkään uutta. Ei tehdä mitään :) Aseistus on taas pykälää rajumpaa ja lavoilla on 50 cal. konekiväärit ja sotilailla kypärät ja luotiliivit. Kahnaus rajalla Mauritanian kanssa on ilmeisesti syynä. Raja kiellettiin ylittämästä aluperäistä reittiä maastossa. Tosin tätä ei kaikki kuulleet ja Bamakossa oli porukkaa, jotka tuli pusikon kautta maahan....
Pajerosta häviää pimeällä jarrut.. Hienoa.. Kameleita, aaseja ja kärryjä pitkin teitä ja auto pysähtyy vähän miten sattuu tai ei pysähdy. No ei tässä kiire enää ole, kun kello on seitsemän ja juhlat oli päivällä. Tai niin sitä luulisi :)
Kun päästään leiriin Diemaan illalla on siellä kunnon juhlat käynnissä ja kymmeniä muksuja juoksee ympärillä. Porukkaa on paljon ja normaaliin tyyliin ei leiriin enää mahdu (pävän sekoilu numero kolme) Tämän takia tänne kuitenkin tultiin. Tapaa paikallisia ja nähdään ihmiset kenelle apua on tuotu. Pam Young (La femme anglais) on hauska englantilainen nainen ja vipittömän iloinen tietokoneista ja kaikesta avusta mitä tuodaan paikalle. Ilo on ylimmillään ja tanssiesityksiä on pitkin iltaa. Musiikit on kuin Tartsan elokuvasta ja ollaan sellaisessa Afrikssa, miksi sen muksuna kuvitteli :) Toinen odotettu muutos on, että täältä saa kylmää olutta! Malissa tehdään olutta ja sitä saa myydä.
Paikalliset on uteliaita ja hauskoja ihmisiä. Koitan saada kameraa toimimaan ja hetkessä huomaa, että toimitusta seuraa tusina lapsia ja aikuisia. Mikään ei häviä auton ympäriltä, ellei sitä jollekin anna. Tavaroiden jakaminen on jo osa mukavaa päivärutiinia. Kaikki, mitä ei enää tarvitse rallissa annetaan pois. Mukana tuotuja kyniä on taskut pullollaan lapsille. Sitä on tullut rahaa työnnettyä aika moneen turhaankin asiaan joten pitänee hiukan miettiä miten ihmisiä voisi auttaa ilman isoja yksityisiä firmoja/järjestöjä. Täällä saisi homman kyllä heti opettajana, kun tuo ranska olisi ihan karvan parempaa.. :) Niin ja ei nämä muutoin puhu kaikki sitäkään, vaan bambaraa.
Kello kolme me ollaan Mauritanian rajalla ja sama pelleily jatkuu. Unkarilaiset etuilee jonossa ja on todella kuuma seisoskella. Generaali on yllättäen vailla lahjuksia ja yhtä yllättäen ei puhuta ranskaa.. Kaverilla hermo kireällä ja me levitellään käsiä.. Ei ne nyt muuta voineet, kuin antaa passit takaisin ja matka jatkuu Maliin :)
Malissa muuttuu taas meininki. Rentoa musiikkia ja iloisia ihmisiä. Hyvä, hienoa koska Mauritania alkoi viedä ilon koko touhusta. Pummaamista ja lahjuksia.
Passit pitää viedä savihökkeliin ja täytellä lappuja. Ei jonoa ja hyvä meiniki. Tosin kaveri vinkkaa vielä Ebola-tarkastukseen! Jaa, niin mihin.. Ei me nähdä kuin pari hökkeliä ja Unicefin mainos-juliste. Hetken kun pyöritään, niin huomataan pari jannua hazard-puvuissa parin puun alla :) Ebola-check on siis täällä. Kuumemittarilla lämpö ja maahantulo sallittu. Onneksi flunssa on hellittänyt (tämä tuli varmaan Pajeron vuotavan koelaudan takia. Koko matkan on puhaltanut kylmää ilmaa jaloille). Kuumeisena en suosittelisi menoa ebola-alueelle.. Jos joutuu sairaalaan voi olla ehkä parhaat mahdollisuuden koskaan saada joku ongelma..
Viimeinen tarkastus ja ollaan viimein Malissa 7600km ajon jälkeen.. Pientä viivästystä kuitenkin tuo edestä juokseva Mauritaniassa nähty saksalainen kaveri. Kaveri sanoo ensin saksaksi, että kerro tälle sotilaalle, että me ollaan rallin mekaanikkoja. Parin sekunnin miettimisen jälkeen selitän jo ranskaksi uniformu-tyypille, että kyllähän nämä on mekaanikkoja. En tiedä mikä ongelma ryhmällä on, mutta ei tänne ketään jätetä pulaan. Tutustuin näihin raja-odottelussa, kun luulin niitä murteen perusteella itävaltalaisiksi ja olivat sitten Baijerista, mikä selitää erehdyksen. Uniformu tyypillä alkaa olla hermo kireällä ja meuhkaa jotain kovista seurauksista ja puuttuvista rallin passeista ranskaksi ja hyväksi koettu "en puhu ranskaa" ei toimi.. Seuraavaksi kaveri selittää jo minulle että meitä seurataan satelliiteilla ja kaikki on tiedossa. Niin just.. Oui oui mösjöö, Näillähän on satoja satelliitteja pyörimässä ilmassa. Keep calm and smile :) Paras vinkki kaikille vaikka olisi tiukkakin tilanne. Meidät huidotaan jatkamaan matkaa ja saksalaisille huudellaan vielä saksaksi hyvät matkat ja että toivottavasti sotku selviää. Useat kielet on hyväksi, kun setvii tilannetta rajoilla :)
Matka jatkuu Diemaan ja matkalla koitetaan selvittää mitä papereita tarvitaan. Rallin porukkaa on yhdellä hallituksen tarkastusasemalla ja kukaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei tämäkään uutta. Ei tehdä mitään :) Aseistus on taas pykälää rajumpaa ja lavoilla on 50 cal. konekiväärit ja sotilailla kypärät ja luotiliivit. Kahnaus rajalla Mauritanian kanssa on ilmeisesti syynä. Raja kiellettiin ylittämästä aluperäistä reittiä maastossa. Tosin tätä ei kaikki kuulleet ja Bamakossa oli porukkaa, jotka tuli pusikon kautta maahan....
Pajerosta häviää pimeällä jarrut.. Hienoa.. Kameleita, aaseja ja kärryjä pitkin teitä ja auto pysähtyy vähän miten sattuu tai ei pysähdy. No ei tässä kiire enää ole, kun kello on seitsemän ja juhlat oli päivällä. Tai niin sitä luulisi :)
Ja taas ajetaan pimeällä, tästä alkaa tulla normaali päivä. Kaunis auringonlasku kuitenkin!
Kun päästään leiriin Diemaan illalla on siellä kunnon juhlat käynnissä ja kymmeniä muksuja juoksee ympärillä. Porukkaa on paljon ja normaaliin tyyliin ei leiriin enää mahdu (pävän sekoilu numero kolme) Tämän takia tänne kuitenkin tultiin. Tapaa paikallisia ja nähdään ihmiset kenelle apua on tuotu. Pam Young (La femme anglais) on hauska englantilainen nainen ja vipittömän iloinen tietokoneista ja kaikesta avusta mitä tuodaan paikalle. Ilo on ylimmillään ja tanssiesityksiä on pitkin iltaa. Musiikit on kuin Tartsan elokuvasta ja ollaan sellaisessa Afrikssa, miksi sen muksuna kuvitteli :) Toinen odotettu muutos on, että täältä saa kylmää olutta! Malissa tehdään olutta ja sitä saa myydä.
Paikalliset on uteliaita ja hauskoja ihmisiä. Koitan saada kameraa toimimaan ja hetkessä huomaa, että toimitusta seuraa tusina lapsia ja aikuisia. Mikään ei häviä auton ympäriltä, ellei sitä jollekin anna. Tavaroiden jakaminen on jo osa mukavaa päivärutiinia. Kaikki, mitä ei enää tarvitse rallissa annetaan pois. Mukana tuotuja kyniä on taskut pullollaan lapsille. Sitä on tullut rahaa työnnettyä aika moneen turhaankin asiaan joten pitänee hiukan miettiä miten ihmisiä voisi auttaa ilman isoja yksityisiä firmoja/järjestöjä. Täällä saisi homman kyllä heti opettajana, kun tuo ranska olisi ihan karvan parempaa.. :) Niin ja ei nämä muutoin puhu kaikki sitäkään, vaan bambaraa.
Stage 11. Kaedi - Kiffa
Tällä pätkällä oli pitkä tie/off road osuus. Tie on joidenkin mielestä hyvässä kunnossa ja joidenkin milestä sitä ei ole olemassa :)
Startti tietysti aikaisin aamusta eli kuudelta koneet käyntiin yön korjausten jälkeen. Leirin ympäristö on eilisten muistikuvien mukaan täynnä kuoppia ja onhan niitä. Hämärissä kun startataan pitää ajella rauhakseen. Ollaan kärjessä ja ilmoitellaan perään, että oikealla on iso reikä.. Vastauskin tulee pian Jeepistä: "Ollaan reiässä"... Aamu alkaa komedialla, kun tunkataan Jeepiä kuopasta ja vaihdetaan rengasta :) Ohittavista autoista näkyy peukkuja ja iloisia ilmeitä :) Eihän tässä voi kuin nauraa..
Kun taas päästään liikkeelle ja vielä melko häntäpäässä mennään tankkaamaan Kaediin. Kylä on melkoinen kokemus. Roskaa ja elämiä joka paikassa. Outoa nauraa kippurassa ja seuraavaksi on paikassa mihin ei juuri haluaisi jäädä pyörimään. Sotku on melko masentavaa katseltavaa..
Itse valtatie Kiffaan on on käytännössä huono metsäautotie. Matkaa on paljon ja vauhtia pitää pitää yllä ja toivoa että ei ajeta kiveen , tai isoon ojaan liian lujaa. Matkalla meitä seurailee armeijan autoja aina välillä odotellen väkeä. Aikaisempina vuosina on koko ralli ajanut harhaan ja eksnyt.. Siis tieltä :)
Tie on renkaiden ura ja häviää välillä kokonaan ja sitä pitää jatkuvasti etsiä ja tutkia karttaa ja koordinaatteja. Tämä on jo suunnistusta, vaikka kartassa on tie.. Pajeron sivulasi ei mene taas kiinni. Se lakkaa toimimasta tärinässä aina välillä. Sinällään kiva, kun puissa on kolmen sentin kovia piikkejä :)
Pidemmällä suoralla armeijan väki viittelöi ohittamaan tasaisella maalla. Hienoa, ei tarvitse ajella pölyssä! Muuten hyvä, mutta Pajerosta hirttää jo toisen kerran kaasu pohjaan. Melkoista huipakkaa se Pajerokin menee, kun ajaa kaasu pohjassa uran ja pusikon välimaastossa tarpeeksi pitkään.. Ratkaisua pohditaan yllättävän rauhassa ohjaamossa tyyliin, milläs tää pysäytetään... :) Avaimet pois, jarrua (liian myöhäistä, ei pysähdy niillä), tai kaasupoljin lattiasta pois.. Onneksi tulee tärinästä itsestään pois. Armeijan porukka varmaan ihmetteli mikä hepuli me saatiin :) Pitää varoa loppupäivä, ettei jää pohjaan uudestaan. Vuorilla ja kivikossa ei lainkaan hyvä juttu.. Jarrutkin vuotaa jo melko paljon, eli jarruton auto mistä jää kaasu pohjaan...
Pari harhalenkkiä ja ollaan jo voiton puolella. Kiffassa ollaan aika hyvissä ajoin ja ollaan taas saatu muut kinni ja ohi päivän aikana. Ei se vauhti, vaan ettei aja mutkia ja eksy :) Sisääntulokadun varressa on jo autoja korjaamoilla korjauksessa ja series-Seppojen lantikka on myös hitsauksessa, runko irti..
Leiri on suoraan sanottuna mahtava.. Lampaan paskaa ja roskia. Ja rahaa ollaan vailla 10€ nuppi, että saa lapioida kikkareet telttansa alta. No ei sillä tähän alkaa tottua :) Ilmeet on osalla hyviä, kun kuopassa aamulla ollut Jeeppi on ennen niiden ralli-autoja perillä :D Suomalaiset alkaa saada mainetta :)
Startti tietysti aikaisin aamusta eli kuudelta koneet käyntiin yön korjausten jälkeen. Leirin ympäristö on eilisten muistikuvien mukaan täynnä kuoppia ja onhan niitä. Hämärissä kun startataan pitää ajella rauhakseen. Ollaan kärjessä ja ilmoitellaan perään, että oikealla on iso reikä.. Vastauskin tulee pian Jeepistä: "Ollaan reiässä"... Aamu alkaa komedialla, kun tunkataan Jeepiä kuopasta ja vaihdetaan rengasta :) Ohittavista autoista näkyy peukkuja ja iloisia ilmeitä :) Eihän tässä voi kuin nauraa..
Pientä aamujumppaa, kun oltiin kerran niin aikaisin hereillä :)
Kun taas päästään liikkeelle ja vielä melko häntäpäässä mennään tankkaamaan Kaediin. Kylä on melkoinen kokemus. Roskaa ja elämiä joka paikassa. Outoa nauraa kippurassa ja seuraavaksi on paikassa mihin ei juuri haluaisi jäädä pyörimään. Sotku on melko masentavaa katseltavaa..
En osaa sanoa mikä paikka tämä oli, mutta aivan pätkän päässä oli kaunis Senegal-joki. Kontrasti on melkoinen..
Itse valtatie Kiffaan on on käytännössä huono metsäautotie. Matkaa on paljon ja vauhtia pitää pitää yllä ja toivoa että ei ajeta kiveen , tai isoon ojaan liian lujaa. Matkalla meitä seurailee armeijan autoja aina välillä odotellen väkeä. Aikaisempina vuosina on koko ralli ajanut harhaan ja eksnyt.. Siis tieltä :)
Tie on renkaiden ura ja häviää välillä kokonaan ja sitä pitää jatkuvasti etsiä ja tutkia karttaa ja koordinaatteja. Tämä on jo suunnistusta, vaikka kartassa on tie.. Pajeron sivulasi ei mene taas kiinni. Se lakkaa toimimasta tärinässä aina välillä. Sinällään kiva, kun puissa on kolmen sentin kovia piikkejä :)
Pidemmällä suoralla armeijan väki viittelöi ohittamaan tasaisella maalla. Hienoa, ei tarvitse ajella pölyssä! Muuten hyvä, mutta Pajerosta hirttää jo toisen kerran kaasu pohjaan. Melkoista huipakkaa se Pajerokin menee, kun ajaa kaasu pohjassa uran ja pusikon välimaastossa tarpeeksi pitkään.. Ratkaisua pohditaan yllättävän rauhassa ohjaamossa tyyliin, milläs tää pysäytetään... :) Avaimet pois, jarrua (liian myöhäistä, ei pysähdy niillä), tai kaasupoljin lattiasta pois.. Onneksi tulee tärinästä itsestään pois. Armeijan porukka varmaan ihmetteli mikä hepuli me saatiin :) Pitää varoa loppupäivä, ettei jää pohjaan uudestaan. Vuorilla ja kivikossa ei lainkaan hyvä juttu.. Jarrutkin vuotaa jo melko paljon, eli jarruton auto mistä jää kaasu pohjaan...
Pari harhalenkkiä ja ollaan jo voiton puolella. Kiffassa ollaan aika hyvissä ajoin ja ollaan taas saatu muut kinni ja ohi päivän aikana. Ei se vauhti, vaan ettei aja mutkia ja eksy :) Sisääntulokadun varressa on jo autoja korjaamoilla korjauksessa ja series-Seppojen lantikka on myös hitsauksessa, runko irti..
Leiri on suoraan sanottuna mahtava.. Lampaan paskaa ja roskia. Ja rahaa ollaan vailla 10€ nuppi, että saa lapioida kikkareet telttansa alta. No ei sillä tähän alkaa tottua :) Ilmeet on osalla hyviä, kun kuopassa aamulla ollut Jeeppi on ennen niiden ralli-autoja perillä :D Suomalaiset alkaa saada mainetta :)
maanantai 2. helmikuuta 2015
Stage 10. Nouakchott Kaedi
Pätkällä ajetaan Senegal joen rantaan
rajan tuntumaan. Valitaan porukalla helppo off-road, koska jostain syystä alkaa
näyttää mahdolliselle päästä ihan maaliin asti :)
Matkalla KingCap alkaa kolkottaa taas ja se autokunta päättää mennä suoraan Kiffaan ja korjata auton. Me annetaan oma satelliitti-puhelin lainaan, jos tarvitsevat sitä yksin liikkuessa. Muut jatkaa eteenpäin Kaediin. Matkalla tulee maan harvoja kaupunkeja ja kyllähän se on melko erilainen, kuin Marokossa nähdyt. Lapset toisaalta on yhtä hauskoja joka paikassa.
Tie on aika hyvää tällä kertaa ja matka etenee hyvin. Juuri ennen off-road pätkää alkaa Jeep vuotaa taas öljyä. Se autokunta menee etsimään korjaamoa Kadista. Me ja Patrol jatketaan offia tutkimaan. Kun me myöhemmin maastossa pääsee vähän liikkeelle on reitti aivan loistavaa kurvailua savannilla. Termiittipesiä ja puskia väistellen aika kovaa pitkin reittipisteitä, välillä kuivuneiden jokien pohjalla ja kylien läpi.
Ihmiset alkavat olla jo aika kummissaan meidän autoista ja naamoista muutenkin. En ihmettele kun ei täällä ole juuri turisteja ja ainakaan ei 100 km tien ulkopuolella :)
Dyyneillä kokeilemassa pääseekö päälle ajamaan
Matkalla KingCap alkaa kolkottaa taas ja se autokunta päättää mennä suoraan Kiffaan ja korjata auton. Me annetaan oma satelliitti-puhelin lainaan, jos tarvitsevat sitä yksin liikkuessa. Muut jatkaa eteenpäin Kaediin. Matkalla tulee maan harvoja kaupunkeja ja kyllähän se on melko erilainen, kuin Marokossa nähdyt. Lapset toisaalta on yhtä hauskoja joka paikassa.
Tenavia nauratti, kun sai piirrustustarvikkeet ja Varustelekan hyvää suklaata :)
Synkkää naamaa ei juuri armeijaa poislukien matkalla näkynyt
Tie on aika hyvää tällä kertaa ja matka etenee hyvin. Juuri ennen off-road pätkää alkaa Jeep vuotaa taas öljyä. Se autokunta menee etsimään korjaamoa Kadista. Me ja Patrol jatketaan offia tutkimaan. Kun me myöhemmin maastossa pääsee vähän liikkeelle on reitti aivan loistavaa kurvailua savannilla. Termiittipesiä ja puskia väistellen aika kovaa pitkin reittipisteitä, välillä kuivuneiden jokien pohjalla ja kylien läpi.
Jos pitää tien ulkopuolella ajamisesta, niin tuossa olisi joku sata kilometriä edessä.. ja sata takana :)
Ihmiset alkavat olla jo aika kummissaan meidän autoista ja naamoista muutenkin. En ihmettele kun ei täällä ole juuri turisteja ja ainakaan ei 100 km tien ulkopuolella :)
Off menee hienosti ja
autot on ehjänä. Luulisi että päivä oli aika rauhallinen.. Jotain tuntuu aina
tapahtuvan ja niin nytkin :)
Päästään leirille ja
sitä ennen on pehmeää hiekkaa. Siinä on parin lääkärin X-trail jumissa ja
kytkin haisee. Yllättäen eivät näiden maamiehet olleet niitä auttanut joten Patrol
ottaa taas vetopisteet kotiin. Jeep tiimiä tuli kuopista ja hiekasta
varoitettua ja kun öljypohjan jossain liiterissä korjattua saanut tiimi saapui
se kahautti hiekkaan ja laittoi viestin, että kone on irti ja ollaan hiekassa..
:) Pimeällä kuoppien keskellä on kiva lähteä etsimään koordinaateilla jotakuta..
Haetaan Slobo kuskiksi ja jään pois että tiimi mahtuu kyytiin. Slobo ajaa
melkein hiekkaan ja päivittelee Jeepin kuntoa. Se olisi pitänyt jättää hiekkaan
ja tiimi turvaan leiriin yöksi.. :) Juha jyräyttää hetken tutkimisen jälkeen
koneen käymään ja auto ajetaan leiriin irtonaisella koneella, rikkinäisellä
jarrusylinterillä ja rikkinäisellä kytkimellä :)
Kyllä tämä kuntoon saadaan.. Liimalla tuohon vaikka viinipussi jarrusäiliöksi.. :)
Jollain ihmeellä ja
liimalla Jeep on yön aikana kunnossa :) Slobo on varmaan jo ihmeissään millä
liimalla suomalaisten autot on kasassa. Yö menee sotilaiden naapurina. Aamuyöstä pitää käydä asioilla ja pitää oikein miettiä kuinka kauaksi arvaa teltasta kävellä ennenkuin joku armeijan kaveri päättää varoiksi ampua hiippailijan. Turha luulo varmaan, mutta kolmelta yöllä on hiukan tokkurassa parin tunnin unilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)