Nauravia ja hurraavia lapsia ja aikuisia riitti koko rallin matkalle
Asumukset on melko perusteissaan, mutta kuitenkin mielyttävämmän oloisia, kuin Mauritanian öljytynnyrirakennukset.
Juha törkkää yhdessä kylässä työkalupakin paikallisen korjaamon nököisen pihan edessä seisovalle porukalle ja Poti perästä hitsauslaitteet samalle sakille. Ihmetys on kohtuullinen, mutta huomaa että työkalut tulevat tarpeeseen. Lapiot, kirveet ja muut roinat löytävät myös uudet omistajat. Teltta jää sinne myös ja loput keittimet. Maaliviiva häämöttää.
Kamera on rikki.. Kaikki linssit ja runko jumissa pölyn vuoksi.. Voi .... ! Dubaissa meni entiseksi pokkari nyt järkkäri. Hiekka ei sovi kameroille.
Pölyä on joka paikassa.. Taskuissa, makuupussissa, autossa, vaatteissa, ihossa ja silmissä..
Bamakossa!
Katsottiin, että ollaanpas täällä hienoissa rallin vuoksi, mutta olivatkin häät :) Sotilaat varmaan meidän vuoksi..
Saapuminen maaliin on hieno hetki! Päästiinhän sitä perille, vaikka siihen ei ihan kauhean moni uskonut ennen starttia : ) Paikalla messukeskuksella on paljon väkeä ja hallituksen edustajia. Tämä onkin aika tärkeä asia paikallisille, koska juhlallisuuksissa on ministereitä enemmänkin ja Slobo pitää puheita.
Hallitus saapuu paikalle
Andrew G. Szabo ; rallin promottori pipossaan
Kulttuuriministeri pitää puhetta
Paikalliseen tyyliin maaliportti ei koskaan saavu Maliin ja bändi on kolme tuntia myöhässä. Huomaan, että ketään ei ole paikalla kun yksi ministeri kiittelee vieraita mikkiin.. normaalia touhua..
Kaikki suomalaiset pääsee perille ja vielä ajamalla! Hieno juttu ja hauskaa on ollut koko matkan ajan.
Pajero, Patrol (the Beast), Koppi ja oikealla Jeep. PERILLÄ!
Alunperin ajatus oli lahjoittaa auto jollekin yhteisölle perillä. Pajero on saanut aikamoista kyytiä ja osia on jäänyt matkalla, hajonnut ja viritelty siinä määrin, että ei tällaista laitetta voi kenellekkään lahjoittaa. Jarrut on hiukan niin ja näin, startti jumittaa ja runko on hypyistä mutkalla. Sisälokasuoja jäi Saharaan ja kattoteline Bambaraan yhteen puun oksaan.. Se pitää siis myydä, tai jättää jollekin avaimet. Ensimmäinen osataja lupaa hyvät rahat, mutta ei näistä tiedä. Toyotan, tai Mersun olisi myynyt 10 minuutissa ja Patrolkin menee kaupaksi rynnäkkökiväärikaverille :) Tosin se leikkaa 800m päässä kiinni, mikä kuullaan seuraavana päivänä.. Ei hyvä jos ostajalla on AK47..
Me lähdetään hotellille, mikä onkin yksi harvoista etukäteen varatuista. Ongelma on, että sitä ei löydä google, tai muukaan meillä oleva kartta.. Paikalla mihin kartta näytti ei ole hotellia ja ei sinne kyllä haluaisi jäädäkään.. Sanotaanko, sinne ei ole syytä jäädä kenenkään ulkomaalaisen. Kysyvä ei tieltä eksy ja jalkaudun kyselemään paikallisilta hyvällä ranskallani missä ollaan. Jo olisi ollut ihme jos kartta olisi ollut tuttu ja joku olisi siellä tiennyt jonkun hotellin.. Hetken päästä löytyy nuorempi kaveri ja puhun sen autoon näyttämän reitin perille. Ei tämäkään reittiä tiedä, mutta osaa kysyä sentään. Hoteli on saatujen tietojen niin kaukana, että kaveri ottaa moponsa ja lähtee ajamaan edellä. Onneksi hotelli on lopulta ihan asiallinen ja parkki on aidattu sisäpiha. Alue ei ole juuri edellistä hienompi. Hotelia pitää rankalainen nainen ja asiat alkaa järjestyä. Rahaa, auton myyminen ja ruokaa illalla. Loppujuhlat jää väliin. Ollaan nähty menoa jo tarpeeksi ja liikkuminen Bamakossa ei houkuta. Autolla ei voi mennä, koska autokaappuksia on ollut ongelmaksi asti. Taksi ei myöskään houkuta, kun ei ne löydä edes tätä hotellia. Jäädään nukkumaan ja syömään hotellille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti